Sangasten linna
Tankkaamme kylällä kummastelevien katseiden alla. Miten tässä kuumuudessa joku ajaa pyörällä? Matka jatkuu. Odotamme vielä Otepään mäkiä. Niitä tuleekin, mutta vasta hyvin lähellä Otepäätä, ja matkan mittapuiden mukaan ne ovat melko pieniä. Maisemat ovat todella kauniit. Korkealta ylängöltä näkee kauas kumpuilevaa maastoa.
Otepään majapaikka osoittautuu isoksi omakotitalossa, jossa majoittuu myös pari urheilijanaista. Emäntämme on nuori, teini-ikäinen. Vanhemmat ovat kuulemma jossain. No, juhlimme tuhatta kilometriä, jotka tulivat tosin täyteen jo Valkan liepeillä. Shampanjaa, tietysti. Pizza-aterian ja oluen jälkeen vetäydymmekin tyytyväisin mielin lepoon.
| Reitti
8.7. n. 56 km |
| Otepää – Elva – Tartto |
Viimeinen ajopäivä tuntuu vähän haikealta. Lähdemme rauhallisesti matkaan, vain noin kuusi kymppiä. Kahvit Elvassa ja uimingit järvellä. Viimeiset kilometrit ovat kuin kertausta koko matkasta: Virallinen reitti vie meidät päätien sivussa olevalle vanhalle tielle. Kohta talutetaan pyörät junanradan yli, ja pääsemme polkemaan hiekkatielle. Sitä tosin kestää vain pari kilometriä. Sitten pikkuteitä. Tulemme taas päätielle, jota on tylsä jyystää. Loppukuvat Tartton kylttien luona. Sitten vilkkaaseen kaupunkiliikenteeseen, vähän matkaa mutkaista pyörätietä ja kadulle. Löydämme isäntämme, saamme vaatteet pyykättyä, minä pyöränkin huollettua (STI-kahva narisi) ja majoitumme.
Olo on vähän haikea. Matka on loppu, ja on aika erota matkakumppaneista. Ilta sujuu juhlimisen merkeissä. Matka meni loistavasti, nähtävää ja hauskaa oli. Juhlistamme sitä reippaasti.
Perillä ollaan...
Vielä kerran koko poppoo