| Reitti
28.6. n. 75 km |
| Frombork – Mamonovo (RU) – Kaliningrad |
Aamu alkoi sateessa. Oli tyytyväinen, että olimme laittaneet pyörät katoksen alle yöksi. Söimme aamupalaa ja katselimme sadepisaroita. Pakkailimme pikkuhiljaa ja kun olimme saaneet sadevetimet ylle, sade vihdoin lakkasikin. Lähdimme reippaasti tuhlaamaan viimeiset zlotyt ja tutustumaan Fromborkin linnaan. Linna oli tullut meille yllätyksenä, keskellä kylää se jökötti ylväänä töyräällä. Sitä piti päästä katsomaan! Kiipesimme siis mäen ylös, ja löysimme vähintään Malborkin veroisen linnan.
Näkymiä Fromborkin linnan tornista
Fromborkin linnan tornissa oli vehje, jolla voidaan todistaa, että maapallo pyörii.
Portilla ihmeteltyämme hankimme liput linnaan kaikkiin museoihin, myös Kopernikus -museoon. Kapusimme ensi töiksemme linnan torniin, josta oliki upeat näköalat. Myös linnan katolinen kirkko sykähdytti. Pihalla tapasimme vielä ison saksalaispyöräilyseurueen (kuinkas muuten), jonka oppaalta saimme hyviä neuvoja rajan ylitykseen. Sitten ei auttanut kun lähteä kohti rajaa, vaikka vähän huolestutti rajanylitys. Fromborkista saimme taas kiivetä mäkiä ylös, Braniewon jälkeen oli tasaisempaa. Vielä hermokahvit ennen rajaa.
Rajalla oli pitkät jonot. Pyöräoppaan neuvoja seuraten ajoimme ei-suomalaisesti jonojen ohi. Sitten lappuja täyttämään (onneksi rajalla oli lunttilappu, josta sai selvää, mitä mikin kohta maahantuloilmoituksessa tarkoitti). Saksankielellä tullivirkailijan antamista ohjeista ymmärsimme, että pitäisi käydä vielä tullissa. Hetken seikkailtuani rekkamiesten kanssa työmaakopeissa, jotka palvelivat tullihuoneina paikan pomo tuli saksa vihaisena kysymään, mitä minä vielä täällä teen. Asia selvä, hyppäsin pyörän selkään ja näin meidät heitettiin rajalta ulos! Matka kohti Kaliningradia jatkui.
Ajaessamme kohti Kaliningradia meitä ihmetytti miksi autoilijat eivät tahtoneet väistää meitä. Jossain vaiheessa asia selvisi: keskiviivalle oli laitettu metallihilat, jotka tehokkaasti estivät roikkumisen vastaantulevan kaistalla, mutta myös polkupyörien väistämisen.
Keskiviivan hiloja
Toisella puolella rajaa oli niin ikään kilometrien jono odottamassa rajalle pääsyä. Me painoimme jo tyytyväisiniä usvaa putkeen. Suunnitelmamme oli ollut poiketa toiselle, hiljaisemmalta näyttävälle tielle, mutta koska tie oli ajokelpoinen, eikä liikenne tolkuttoman vilkasta, päätimme pitää kurssin. Vaihdoimme vain valuuttaa, ja jatkoimme matkaa. Parilla hellepysähdyksellä ja Kaliningradin kartan oston jälkeen poljimmekin kaupunkiin. Viimeiset kilometrit kiertelimme ensin pikkukatuja ja sitten jalkakäytävää, kun liikenne alkoi hirvittää. Olimme silti perillä hotellissa (muuten Hotelli Kaliningrad) jo neljän aikaan. Seuraava päivä olisi pitkä, joten halusimme tutustua Kaliningradiin jo illalla.
Joskus joutuu väistään jotain muutakin, kuin autoja.
Tunnelma latistui heti alkuunsa. Hienossa (matkamme hienoimmassa) kolmen tähden hotellissa ei ollut sijaa polkupyörille. Saimme ne sentään parkkiin hotellin taakse, vartioidulle alueelle. Maksoimme tosin vartijalle 5 euroa per pyörä! Hinta oli sen verran reilu, että hän antoikin myöhemmin lahjaksi vodkapullon. Kallis pullo.
Kun olimme saaneet pyöräilyn jälkeiset toimet toimitettua ja vodkan hyvälle alulle lähdimme kaupungille etsimään ruokaa ja tunnelmaa. Pelisaleja ja ostoskeskuksia tuntui löytyvän paljon helpommin. Kielipuolisuutemme(kin) vaikutti asiaan. Lopulta päädyimme (kalliiseen) seisovaan pöytään, mutta saimmepahan mahamma maittavasti täyteen! Kun pelisalit eivät kelvanneet, kävimme iltakaljaa etsien ympäriinsä. Teimme turistikierroksen Kantin haudalle ja ihmettelimme neuvosto-sosialismin talotuotantoa. Iltakaljat nautimme vihdoin hotellin aulabaarissa, josta löytyi (saksalaista) Köningsberg -olutta (Kaliningradin saksankielinen nimi, suom. Huom.). Hyvää!
Puisto ja tuomiokirkko
Uudempaa Kaliningradia
Ja sitten sitä neuvostoromantiikkaa
| Reitti
29.6. n. 101 km |
| Kaliningrad – Petrovo –
Zelenograd – Nida (LT) |
Aamu lähti tavalliseen lomalaiseen tapaan verkkaisesti liikkeelle, vaikka poljettavaa oli sata kilometriä (ennen kuin olisimme rajan yli). Nautimme hyvän aamupalan hotellissa ja lähdimme matkaan. Aikamme ihmeteltyämme löytyi oikea suunta ja löysimme oikean tien. Olimme päättäneet koukata, ja välttää päätien Zelenogradiin. Tankkaus kyläkaupassa ja saavuimme Z:hen. Kaupunki on ollut kaunis ranta-alue. Tällä hetkellä vähän unohtuneen oloinen, mutta edelleenkin kaunis.
Zelenogradissa
Rantabulevardi Zelenogradissa
Pienen pyörimisen jälkeen löysimme ulos kaupungista. Saavuimme vihdoin Kuurin kynnäkselle. Alueen rajalla oli vartio, mutta se valvoi meidän onneksemme raskaan liikenteen kulkua alueelle (tai niin ainakin luulemme). Poikkesimme heti tilaisuuden tullen rantaan, mutta päätimme jatkaa eteenpäin. Päivä olisi pitkä. Paria tuntia myöhemmin helle alkoi vaatia veronsa. Kun löytyi sopiva asfaltoitu polku rantaan, lähdimme sinne uimaan ja kahvin keittoon. Pyörien punnertaminen pehmeälle, hiekkaiselle rantatöyräälle kävi urheilusta. Mutta ruoka, kahvi ja uinti maistui!
Rantatöyräs kuurin kynnäällä.
Rantanäkymä kuurin kynnäällä
Loppujen lopuksi oli pakko jatkaa polkemista. Kynnäs oli mukava ajaa. Tie kulkee keskellä kynnästä, suojassa tuulelta ja auringolta, eikä liikennettäkään ole liikaa. Asfalttikin on kohtuullisessa kunnossa, vain silloin tällöin monttuja tms. Niinpä matka taittui, helteestä huolimatta. Rajan ylityskin sujui hyvin, Liettuan-Venäjän raja on Kynnäksellä auki koko vuorokauden. Nida olikin melko pian rajan jälkeen. Paikallisesta turisti-infosta meille löytyi majoitus ja saatoimme keskittyä viettämään Pekan ja Petterin nimipäivää. Kyllä kuohuviini käy hyvin hattuun helteisen, pitkän ajopäivän jälkeen!