Rajoitettu kokemuksemme Puolasta (kolme päivää maan pohjoisosassa) oli kuitenkin erittäin positiivinen. Maa on halpa, ihmiset ystävällisiä ja kiinnostavaa nähtävää riittää. Kokemamme päätiet olivat kamalia, mutta sivuteillä kelpasi pyöräillä. Puolassa saksankielen taidosta on joskus hyötyä, moni vanhempi ihminen puhuu vähän saksaa. Turisti-infoja emme testanneet, kun matkasuunnitelma ja majoitukset olivat etukäteen selvillä.
| Reitti
25.6. n. 20 km |
| Satama – Gdansk |
En ainakaan itse etukäteen tajunnut saapuvani suurkaupunkiin. Joten satamasta majapaikkaan oli matkaa. Ja majapaikan sijaintikaan ei ollut tiedossa! Reippaasti lähdimme kuitenkin polkemaan laivaravintola -aamiaisen (juu, pöytiintarjoilu!) jälkeen kohti Gdanskia kartan viitteellisten ohjeiden mukaan. Melko nopeasti päädyimme Gdanskin uimaranta-alueelle, jossa piisasi väkeä, kun lämpöä oli liki 30! Samalla löysimme ensimmäisen pyörätien. Ja polkupyöräpoliisin (jolla oli päivystysteltta rannassa) antaman kartan ja ohjeiden perusteella löysimme helposti majapaikkaan. Majoituspuuhastelujen jälkeen lähdimme tutustumaan Gdanskiin.
Raatihuoneentori
Tuomiokirkko
| Reitti
26.6. n. 71 km |
| Gdansk - Krepiec – Suchy
Dab - Tczew – Malbork |
Ensimmäinen varsinainen pyöräilypäivä. Lähdimme leppoisasti, mutta epävarmoina liikkeelle. Saapuminen majapaikkaan oli opettanut, että Gdanskin kokoisessa kaupungissa reitinvalinta on A ja O. Meillä ei ollut ketään neuvomaan (varsinkaan kun emme olisi neuvoja kelpuuttaneet). Joten lähdimme hyvällä arvauksella oikeaan suuntaan, jossa yhyttäisimme reitin alussa olevan paikallistien. Pienten seikkailujan (kivikatuja ylös ja alas, kanavan vartta, joutomaan poikki) pääsimme kaupungista ulos. Etsiydyimme pikkutielle josta pian päädyimme joen/kanavan rannan betonritilätielle. Rauhallista, mutta hidasta.
Kivimäkeä ylös rännissä
Betoniritilätie kanavan reunassa
Puiden reunustama pikkutie
Suunnistuksemme kuitenkin onnistui, ja paikallistie löytyi. Sitä kelpasikin sitten ajaa. Lämmin päivä ja jännityksen laukeaminen kai saivat aikaan hyytymis-ilmiön. Väänsimme itsemme kuitenkin Tczewiin (koittakaa muuten selittää puhelimessa, että olette Tczewissä, ilman että kuulostatte humalaiselta). Löysimme kahvilan ja ihastuttavan keskustan. Kahvin ja shoppailun jälkeen päätimmekin jäädä vielä syömään. Ja kun taivas musteni, päätimme onneksi jäädä jälkiruuallekkin. Rankkasadetta kesti juuri suklaasoufflen verran (oli muuten hyvää, ja halpaa, kuten aina Puolassa). Vettä tuli kuin aisaa, joten pyöräily ei olisi onnistunut.
Tczew
Silta sateen jälkeen Tczewstä lähtiessämme.
Pian Tczewin jälkeen jouduimme pelkäämällemme päätielle. Valtatie 22 oli kyllä hyväkuntoinen, mutta kapea (pientareita ei ollenkaan ja kaistatkin kapeita) ja liikennettä oli paljon. Matkanteko nopeutui huomattavasti. Raskas liikenne kyllä väisti (jos vain oli tilaa, tai sitä oli tehtävissä ajamalla osittain vastaantulevien kaistalla). Hurja elämys!
Liikennettä
Saavuimme siis vauhdikkaasti Malborkkiin. Hiukan etsiskeltyämme löysimme myös majapaikan ja saimme omat huoneemme. Kävelimme vielä keskustaan syömään, juomaan ja katsomaan jalkapalloa, kuinkas muuten. Turisteilu linnassa jäi sitten aamuksi.
| Reitti
27.6. n. 92 km |
| Malbork – Str. Pole – Gronowo Elblaskie – Wiktorowo – Elblag – Jelenia Dolina – Tolkmicko – Frombork |
Aamulla rullailimme Malborkin linnalle, josta löytyikin aamupalapaikka. Melko tukevan aamiaisen jälkeen oli mukava lähteä tutustumaan linnaan. Puolalaiseen tapaan linna on entisöity, eli rakennettu puuttuvilta osin kuntoon. Se on hieno! Kuvat puhukoot puolestaan:
Malborkin linna
Malborkin linna
Turisteilun jälkeen oli aika lähteä polkemaan. Alku oli valitettavasti päätietä, mutta pian pääsimme koukkaamaan sivuteille. Ajoimme ilomielin lisämatkaa, jotta ei tarvinnut ajella vilkasliikenteistä päätietä (vaikka siihenkin alkoi tottua). Sivutiet olivat kuitenkin hauskoja, rauhallisia maalaisidyllejä. Välimaalimme Elblag osoittautui melko suureksi kaupungiksi, josta löytyi hyvin niin taidetta, terasseja, ruokaa kuin lepoon sopiva(?) puistokin.
Elblag
Lepäilijä
Löysimme uloskin kaupungista, vaikka se on välillä pyöräilijälle vaikeaa. Varsinkaan kun kartat eivät pysy kiivaan rakennustahdin perässä. Jatkoimme piristyneenä (lämpöä edelleen n. 30 ) polkemista ylävemmille maille. Nousimme pikkuhiljaa ylängölle, jossa oli luonnosuojelualue. Pekka jaksoi tien varressa ihastella flooraa ja faunaa (mm. Perhosia), mutta muuten pidimme reipasta tahtia, perille oli vielä matkaa.
Elblagin alueen kansallispuisto
Pitkä kapuaminen palkittiin riemukkaalla alamäellä (oli muuten reitin pisin). Saavuimme rannikkotasangolle vain päästäksemme nousemaan samanlaisia mäkiä ylös (joo, nyt oli myös jyrkän rinteen varoitusmerkit), mutta se alkoi jo käydä rutiinilla, raskoista kamoista huolimatta. Viimeinen kymppi Fromborkiin menikin sitten reippaasti laulatellen alamäkeen.