Linna Bauskassa
Rundalen linna
Rundalen linna sisältä
Majatalossa pyörämme saivat arvoisensa säilytyspaikan.
| Reitti
3.7. n. 110 km |
| Pilsrundale – Vecumnieki – Baldone – Riika |
Välttääksemme Via Balticaa päätimme tehdä pitkän koukkauksen itään. Se tarkoittaisi pitkää hiekkatieosuutta. Alku oli mukavaa, tie oli päällystetty ja rauhallinen. Koitti hiekkatieosuus. Pehmeää, uria, nimismiehenkiharoita, pienikokoista soraa ja kuivan kauden kunniaksi pölyä. Lupasimme itsellemme kahvit osuuden jälkeen, ja jatkoimme polkemista. 40 kilometriä. Vauhti kiihtyi, heti vähän kovemman alustan sattuessa alle nopeus nousi yli kahdenkympin. Selvisimme, kuin selvisimmekin. Pyörät olivat tosin yltäpäältä hiekassa, oma ketjunikin oli muuttunut väriltään hopeiseksi.
Sumua tiellä ?, vai olisiko sittenkin pölyä.
Kun mukavaa pysähdyspaikkaa ei löytynyt, jatkoimme Baldoneen saakka. Vilkkaan liikenteen seassa reippaasti, vaikka lämpö oli jälleen yli kolmessakympissä. Baldonessa päätimme pitää pitemmän tauon. Kaverit jäivät kirkon luo lepäämään. Siellä kuulimme saksalaisilta pyöräturisteilta, että Via Baltican Riian eteläpuolinen osuus oli suljettu raskaalta liikenteeltä. Nyt ymmärsimme raskaan liikenteen kiertotiellä... Tehty, mikä tehty. Kaunistauduin Riikaa varten leikkauttamalla tukan (joka oli ollut leikkauskunnossa jo ennen matkaa). Kahvittelun jälkeen hyppäsimme satulaan, ja suunnistimme kohti Riikaa. Lähempänä kaupunkia liikenteen määrä kasvoi koko ajan. Pientareet olivat olemattomia. Ei auttanut kuin kirota ja lisätä vauhtia. Saatuamme suuntimat majoituspaikkaan (retkeilymajana toimiva opiskelijaasuntola) suunnistimme keskustan läpi ja komeasti painoimme liikenteen seassa viimeiset kilometrit.
Edullista kolhoosi majoitusta Riikassa
En tiedä, mitä vahtimestari tuumasi kun saavuimme pölyisinä ja muutenkin rähjäisinä perille. Ensimmäinen kysymyksemme oli: Missä täällä voi pestä pyörät? Niin se on, pyöräretkeilijän tärkein varuste on pyörä. Pyöränpesuvälineet (ämpäri ja rätti) löytyivät. Pyörät pesuun, pyöräilijät pesuun ja yhdeksän maissa vihdoin hakemaan ruokaa. Pizzasliceja kului melkoisesti. Riikan yöelämä ei jaksanut väsyneitä matkailijoita kiinnostaa.
| 4.7.
Lepopäivä 68 km ilman kuormaa |
| Riika-Jurmala-Riika |
Vietimme lepopäivää, tottakai, pyöräillen. Ystäväni Linda vei meidät pyörällä tutustumaan Riikaan. Ensin kävimme pyöräliikkeessä vaihdattamassa Petterin ISIS-keskiön. Homma hoitui nopeasti ja halvalla.
Oppaamme Riiassa
Raatihuoneentori Riiassa
Yölistä uintia Jurmalassa
| Reitti
5.7. n. 75 km |
| Riika – Ropazi – Sigulda |
Välttelimme jälleen päätietä. Keskustan jälkeen löytyi pyörätiekin, jote pääsimme ensimmäisen kympin eteenpäin. Tievalintamme oli hyvä, vähän liikennettä, ja nättiä vähän kauempana Riikasta. Maisemat alkoivat muistuttaa pohjoismaita, havupuita ja kangasmetsää. Emme käyneet laskettelukeskuksessa, vaan pikkukylässä olleessa hienossa ravintolassa. Keskellä neuvostoaikaisia, rappeutuneita kerrostaloja oli vimpan päälle tehty pikkuravintola. Ruoka oli hyvää ja halpaa. Paikalliset kerjäläiset melko aktiivisia. Suomen kielen taito oli kurssissaan. Vaikka ihmisten tilanne on kurja, ei kerjäämiseen pidä kannustaa.
Varaamme majapaikan puhelimitse, joten suurta kiirettä ei ole. Laiskottaa. Jatkamme polkemista. Pikkutiet ovat mukavia, mutta nyt maisemat melko samalaisia, vähän suomalaisia. Parin nestetankkauksen jälkeen saavumme perille. Majapaikkamme osoittautuu juuri valmistuneeksi asuntolaksi, jossa majailee nuorten urheilijoiden joukko. Pyörille on varattu kokonainen sali. Me pääsemme rauhalliseen siipeen, mukaviin, uutuuttaan tuoksuviin huoneisiin. Vaikka matkaa on jo takana sata kilometriä, ja päivä on pitkällä, päätämme kävellä keskustaan luontopolkua pitkin. Näköalapaikalta ihailemme laakson toisella puolella olevaa Turaiden linnaa. Sinne huomenna! Laskeutuminen jyrkkään ja korkeareunaiseen jokilaaksoon on väsyttävää, mutta kaunis laakso palkitsee vaivat. Kaunista. Ylöstulo on portaitakin pitkin väsyttävää. Yhdeltätoista löydämme vielä Siguldasta auki olevan ruokapaikan, jonka viimeiset ruoka-annokset syömme. Parin oluen jälkeen taksilla nukkumaan.
Siguldan jokilaakso
| Reitti
6.7. n. 136 km |
| Sigulda – Ligatne – Cesis – Smiltene - Vijciems |
Aamulla kaikki Pekkaa lukuunottamatta lähtevät Turaidan linnalle. Topografisen kartan mukaan tiedossa on jyrkkä ala- ja ylämäki jokilaakson toiselle puolelle, joten on mukava mennä ilman kamoja. Alamäessä menemme aika haipakkaa, tosin kurvi estää ennätystehtailut. Vastamäkikin on sitten jyrkkä. Turvaudun ensimmäistä kertaa matkan aikana pienimpään eturattaaseen (26). Kiipeily palkitaan, Turaidan linna on hieno ja näkymät linnan tornista huikeat.
Turaiden linna ja jokilaakso
Pekka odottaa. Kiihdytän alamäkeen niin, että pyörä melkein keulii. Huipuiksi saan 67,7. Hetkeä myöhemmin Petteri kellottaa 69,7! Mäki on aika jyrkkä! Alhaalla odottaakin sitten vastapuolen varoitusmerkit.
Alamäen jälkeen alkoi hikinen urakka.
Saavumme tyytyväisinä majapaikalle ja lähdemme eteenpäin. Vierailemme paikallisissa pyöräliikkeissä ja olemme tyytyväisiä pyörätiestä, vaikka se aina virallisesti katkeaakin pihojen kohdalla. Kohta pääsemme sivutielle, jossa ei pyöräteitä kaivata. Toteamme, että Sigulda ei ole ainoa mäkinen paikka. Kiipeämme mäeltä toiselle. Välillä hurjastelemme alamäet reippaasti, ja vastamäki menee melkein lennosta. Saavumme vihdoin päivän toiseen nähtävyyteen, Cesikseen. Kapuamme keskustaan joka onkin kaunis. Tosin ensinnä kiinnostaa ruoka (turistihintaista) ja majoitus. Kun lähimailta ei tunnu mitään majoitusta löytyvän, buukkaamme läheltä Viron rajaa. Matkan loppu alkaa häämöttää. Ihastelemme Cesistä, kaunis puisto, hieno linna. Pientä matkaväsymystä ilmassa?
Cesiksen keskusta
Näkymä kartanon tornista
Ei auta kuin lähteä helteeseen polkemaan. Viiden litran vesipullo uppoaa helposti. Loput kaadetaan niskaan. Pikkutiet ovat mukavia ajaa, mäetkään eivät enää parin viikon polkemisen jälkeen juuri tunnu. Jalat ovat tottuneet matkatavaroiden lisäpainoon. Helle vaan saisi hellittää. Vähän väsyneinä saavumme Smilteneen. Ravintolassa hyvä mehutarjoilu. Päätämme kuitenkin paastota perille. Omistajan tytär vakuuttaa, että majapaikasta saa ruokaa. Tilaamme myös saunan. Saunakaljat hankitaan (varmuudeksi) Smiltenestä. Ilta-auringossa poljemme suoraa, mutta rauhallista tietä kohti pohjoista. Kuuman päivän jälkeen aavoille pelloille syntyy illalla usvaa. Viimeiset kolme kilometriä ovat paikka paikoin salakavalan pehmeää hiekkatietä. Saavumme puoli kymmenen perille. Meitä odottaa maatila, ja sen vanha rakennus. Menemme ensin saunomaan. Sauna on vähän matkan päässä, uimapaikkaa ei ole. Mutta sauna ensi kertaa kahteen viikkoon on elämys, helteestä huolimatta. Ruokakin on hyvää. Eikun pehkuihin.